Runoilijana

Heidi Haataja lukee

Lapsena haaveilin kirjailijan urasta, mutta en arvannut, että minusta tulisi runoilija tai minä tekisin joskus savitaidetta.

Minulle lukeminen on ollut aina tärkeää. Lukemisen merkityksen opin äidiltäni, joka oli kova lukemaan. Kirjasto on minulle paikka, josta löydän tietoa ja oivalluksia. Kirjoittamisen avulla olen jäsentänyt maailmaa ja tullut kuulluksi.

Kirjoitin runoja jo ala-asteella, mutta löysin runouden uudestaan,  kun opiskelin vuoden Limingan taidekoulussa kirjoittajalinjalla lukukaudella 2006 – 2007. Vihdoin sain mahdollisuuden jakaa muille niitä samanlaisia oivalluksia, joita itse olin kokekunut.

Olen kirjoittanut runomuotokuvia tapahtumissa ja toiminut aktiivisesti kulttuuriyhdistyksissä. Käyn mielelläni lausumassa runojani eri tilaisuuksissa. Julkaisin vuonna 2010 omakustanteena runokokoelman nimeltä Syntymä. Kirja löytyy kirjastosta entisellä nimelläni Heidi Rundgren. Tässä välissä voisinkin kertoa myös sen, että tyttönimeni oli Heidi Kouva. Vanhempieni sukujuuret ovat Pudasjärveltä.

Minulta ilmestyi uusi runokirja nimeltä Ikirouta sulaa. Julkistustilaisuus järjestettiin Limingan kirjastossa 13.9.2018. Lisätietoja kirjasta  Kustannus Mäntypuron sivuilta. 

Alla olevassa kuvassa olen julkistamistilaisuudessa Marianne Lukkarisen ja Harri Holtinkosken keskellä. Keskustelimme kirjastani, runoudesta ja inspiraatiosta. Pöydällä on tekemiäni savitaideteoksia. (Kuva: Jari-Pekka Haataja)

Kerron minuutin mittaisella videolla vaaliteemastani Taide.

Muu taide

Aloitin Lakeuden kansalaisopiston savikurssin syksyllä 2011. Tarvitsin harrastuksen, jossa ei tarvita sanoja tai numeroita Minun ei tarvitsi pyöritellä papereita. Tuohon aikaan käsittelin töissä Puolustusvoimilla suuria määriä juuri lukuja ja lomakkeita. Tietenkin myös ensimmäisen runokokoelman koostaminen oli vaatinyt paljon sanojen pyörittelyä

Saven muotoileminen onkin rentouttavaa. Siinä voi antaa ajatusten virrata tai sitten jutella samalla kurssitoverin kanssa. Olen harrastanut savitaiteen tekemistä siitä lähtien vaihtelevasti. Eniten pidän rakusaviteosten tekemisestä. Saviteosten lasitus ulkona savun keskellä on aina jännää. Ei voi olla koskaan varma mitä kaikkea syntyy.

Tässä alhaalla on kooste saviteoksistani vuosien varrelta.

savitaideteos
Naamio (vuodelta 2017)
savitaideteos
Kaksi rakusavitaideosta
Vasemmalla: Hengissä! (vuodelta 2014)
Oikealla: Sen mies (vuodelta 2017)
savitaideteos
Esiäiti Isu (vuodelta 2017)

Minä pidän myös maalaamisesta ja piirtämisestä. Oikeaan akvarellimaalaukseen tutustuin Limingan taidekoulussa vuonna 2007. Hankin silloin oikeat värit, mutta harvemmin maalasin mitään kotona. Syksyllä 2018 jälleen aloin kaivata muutakin kuin sanojen pyörittelyä. Jälleen kerran olin kirjoittanut paljon ja julkaissut uuden runokokoelman. Kävin taitelijaystäväni luona kylässä, ja siellä syntyi alla oleva akvarellitaulu. En ole vielä ehtinyt maalata lisää, mutta valmis pingoitettu paperi odottaa puualustalla hetkeä, että pääsen taas luomaan tyhjälle paperille jotain.

Jos haluat hankkia itsellesi jonkin teoksistani, ota yhteyttä minuun. Lisää kuvia löytyy Runoilija FB-sivuiltani. Runokirjojakin on vielä myynnissä.

akvarellimaalaus pupu hiihtää
Pupu hiihtää (2018)