Kohtuuslupaus

Olen tehnyt Kohtuuslupauksen. Vaaliteesit ovat:

  1. Kulutus ja tuotanto kohtuulliselle tasolle
  2. Kaikille hyvinvointia kestävästi
  3. Ekologinen jälleenrakennus nyt

Tarkemmin teeseistä voi lukea täältä Kohtuusliikkeen sivuilta.

Miksi lähdin mukaan ja tein lupauksen? Koin teesit henkilökohtaisesti itselleni läheisiksi. Tarkastelen lähemmin nyt tuota ensimmäistä teesiä. Olen omassa elämässäni noudattanut kuluttamisen kohtuutta. Se johtunee taustoistani. Äitini oli 1930-luvulla syntynyt ja oppinut siihen, että tavaroita ostetaan vain tarpeeseen. Kaikki säästetään ja käytetään loppuun saakka. Rikkinäisiäkään tai käytöstä poistuneita tavaroita ei heitetty pois. Eihän sitä tiedä, jos sitä joskus tarvitsee. Tuo periaate on ollut monella ennen sotia syntyneellä ihmisellä.

Itsellenikin on vaikeaa ostaa asioita ja etenkin vaatteita, joita en oikeasti käytä koko ajan. Toisaalta tavaroista luopuminen on myös vaikeaa. Esim. minulla on vain yhdet siniset farkut. Pitäisi olla useammat, jos vaikka jalassa olevat rikkoutuvat, mutta tuntuu hassulta ostaa monia samanlaisia farkkuja kaappiin. Muistan kerran, kun farkkuni repesivät töissä ja jouduin paniikissa ostoksille vaatekauppaan. Tapanani on siis myös käyttää lempivaatteita niin kauan, että ne menevät lopulta rikki.

Mitä jos kaikki käyttäytyisivät kuin minä käyttäydyn? Miten kävisikään vaatekaupoille? Laskisiko kulutus? Kyllähän se laskisi, mutta ylituotannon ja -kuluttamisen kulttuurista irtautuminen on välttämätöntä. Me elämme yli luonnonvarojemme.

Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu talouskasvuun. Yritysten on tavoiteltava loputonta kasvua ja voittoa. Tämä talousmalli on vaihdettava johonkin kestävämpään. Nykyinen talousmalli ei ole poistanut köyhyyttä maailmasta. Miksi sitä pitäisi ylläpitää? Yksi vaihtoehtoinen talousmalli on kiertotalous. Siinä ei tuoteta runsaasti ylimääräisiä tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Jos tuollainen talousmalli otetaan käyttöön, tavaroiden pitää olla laadukkaampi kuin nyt. Ei mitään kertakäyttöhyödykkeitä, jotka eivät kestä äidiltä tyttärelle. Panostamalla laatuun ja lisäpalveluihin esim. vaatekauppojen liikeidea voitaisiin saada kannattavaksi myös tulevaisuudessa, vaikka kulutus laskisi. Tarvitaan kekseliäisyyttä. Voisiko vaatekaupoissa olla myös vaatteiden korjaus- tai tuunauspalvelu? Yrittäjyyden pitäisi myös tulevaisuudessa olla yksi tapa hankkia elantonsa.

Se on varmaa, että hillitön kulutus ei voi jatkua enää kauan.

Vastaa