Arkisto 2019

Kuka on Heidi Haataja?

Itseäänään on hankala esitellä. Sen takia lähestyin talvella 2019 minua tuntevia ihmisiä ja kysyin heiltä kuka minä olen.  Olen jakanut palautteen kolmeen osioon. Lisätietoja löytyy jokaisen osion lopussa.

Taide, runous ja elämä

”Heidi on runoilija, älykäs havainnoitsija” (runotuttava)
”Heidi on rauhallinen ja rehellinen, sanansa mittainen nainen”. (entinen opiskelukaveri)
”Heidi on herkkä ihminen, joka tarvittaessa osaa olla hyvinkin kova.” (ystävä)
”Heidi on runoilija, äiti, vaimo.” (ystävä)

Olen kirjoittanut runoja, julkaissut ja esittänyt niitä kohta 10 vuotta. Monet ihmiset ovat tutustuneet minuun runouden kautta. Olen kirjoittanut runomuotokuvia tuona aikana sadoille ihmisille. Monelle jää syvä muistijälki siitä, kun olen kirjoittanut hänelle runon ja esittänyt sen siinä hetkellä. On ymmärrettävää, että monille olen runoilija.

Työelämä

Heidi on oikeudenmukainen ja pitää heikompien puolta”.  (entinen työkaveri)
Heidi on tarkkaavainen ja reilu”. (entinen työkaveri)
”Heidi on vastuuntuntoinen, tunnollinen, inhimillinen, oikeudenmukainen.” (entinen yhteistyökumppani)
”Heidi on sekä itsenäiseen että tiimityöskentelyyn kykenevä ihminen.”  (entinen esimies)

Olen ollut työelämässä mukana yli 20 vuotta. Siitä suuren osan olen tehnyt Puolustusvoimien palveluksessa. Olin yli 10 vuotta sotilasammattihenkilö/aliupseeri. Juuri Puolustusvoimien ajalta minuun kai on tarttunut vastuuntuntoisuus ja oikeudenmukaisuus.

Yhdistystoiminta ja politiikka

Heidillä on taito sekä käyttää, että hyödyntää sosiaalista mediaa.” (yhdistystuttava)
”Heidi on luotettava opastaja, neuvonantaja ja auttaja.” (puoluetoveri)
”Heidi on diplomaatti ja tekee työtä sydämellä.” (puoluetoveri)
”Heidi on poliitikko, joka rakastaa haasteita.” (ystävä)

Minä rakastan verkostoitua ja löytää uusia yhteisöjä. Olen huomannut, että juuri yhdistystoiminnan kautta voi saada uusia ystäviä ja vaikuttaa lähiympäristöönsä. Mutta on myös tajuttava oma rajallisuutensa juuri sen takia, ettei haali liikaa tehtäviä. En voi olla kovin monen yhdistyksen hallituksessa yhtä aikaa tai tiedottaa useissa eri kengissä. On osattava myös sanoa ei ja luopua tehtävistä, jos se ajankäytöllisesti on välttämätöntä.

2 yötä vaalipäivään!

Tänään on perjantai. Huomenna on lauantai ja ylihuomenna on sunnuntai, vaalipäivä. Pitkä kampanja on päättymässä. Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto asetti minut ehdokkaaksi 21.4.2018. Kampanjaa on tehty lähes vuosi.

Olen tehnyt kampanjaa sydämelläni, huolellisesti ja tosissaan. Sunnuntain vaalivalvojaisista tulee jännittävä. Toivon hyvää tulossa koko Vasemmistoliitolle ja meidän piirille. Meillä on nyt 2 kansanedustajaa. Toiveissa olisi saada 2 lisää niin, että kansanedustajia olisi Oulun vaalipiiristä 4. Itse tukijoukkoni kanssa toivomme tietenkin, että olisin yksi heistä.

Jos et ole vielä valintaasi tehnyt, harkitse vielä minua. Lue minun blogikirjoitukseni ja etsi minut Facebookista, Twitteristä ja Instasta sekä katso mitä siellä on postaillut.

Tässä vielä yksi suositus. Muita suosituksia löytyy näiltä minun nettisivuiltani.
Huomenna lauantaina olen vielä tavattavissa Rotuaarilla, Oulussa klo 12 – 14.

Vaali-iloa!

Miksi yksi vaaliteemani on taide?

Olen saanut iloisia ja kannustavia viestejä koskien erästä vaaliteemaani. Puhuessani eri tilaisuuksissa juuri tämä aihe on aiheuttanut jopa ilonkiljahduksia. Kuulijat ovat olleet iloisia, että yksi teemoistani on taide ja kulttuuri.

Kulttuuri on tärkeää. Kulttuuritapahtumilla ja yhteisellä toiminnalla on suuri merkitys siinä, että asuinpaikka koetaan eläväksi ja viihtyisäksi. Yhteiset projektit tuovat yhteisöllisyyttä. Tarvitaan matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja maksuttomia tapahtumia kaikenikäisille. Taiteen avulla voimme ilmaista myös itseämme. Sananvapautta on vaalittava.

Ihailen tuttuja taiteilijaystäviäni, jotka jaksavat olla uskollisia sanomalleen ja intohimolleen toimeentulon arvaamattomuudesta huolimatta. On tärkeää, että meillä on heitä, jotka pystyvät ja uskaltavat olla Taiteilijoita isolla T:llä.

Itse olen harrastajataiteilija ja runoilija. Olen julkaissut kaksi runokirjaa ja teen savitaidetta. En ole ammattitaitelija enkä koe olevani oikeutettu apurahoihin, mutta toivon parannusta tilanteeseen niille ammattitaiteilijoille, jotka voivat hakea apurahaa. Taiteen tekemistä ja yritystoimintaa ei voi verrata täysin keskenään. On eri asia tehdä yksi valtavan suuri pronssiveistos vuodessa kuin tuottaa sarjatuotannossa käyttöesineitä.

Lisäksi peruskouluun pitää saada lisää taito- ja taideaineita. Musiikin, kuvaamataidon, käsitöiden, liikunnan ja kotitalouden tuntimääriä on kasvatettava. Siitäkin olen puhunut. Lapsilla ja nuorilla on tärkeää saada kokeilla ja hankkia kädentaitoja sekä saada elämyksiä luovan toiminnan kautta. Kannustan myös kokeilemaan teatteria ja luovaa kirjoittamista.

Kulttuuri kuuluu kaikille!

Kohtuuslupaus

Olen tehnyt Kohtuuslupauksen. Vaaliteesit ovat:

  1. Kulutus ja tuotanto kohtuulliselle tasolle
  2. Kaikille hyvinvointia kestävästi
  3. Ekologinen jälleenrakennus nyt

Tarkemmin teeseistä voi lukea täältä Kohtuusliikkeen sivuilta.

Miksi lähdin mukaan ja tein lupauksen? Koin teesit henkilökohtaisesti itselleni läheisiksi. Tarkastelen lähemmin nyt tuota ensimmäistä teesiä. Olen omassa elämässäni noudattanut kuluttamisen kohtuutta. Se johtunee taustoistani. Äitini oli 1930-luvulla syntynyt ja oppinut siihen, että tavaroita ostetaan vain tarpeeseen. Kaikki säästetään ja käytetään loppuun saakka. Rikkinäisiäkään tai käytöstä poistuneita tavaroita ei heitetty pois. Eihän sitä tiedä, jos sitä joskus tarvitsee. Tuo periaate on ollut monella ennen sotia syntyneellä ihmisellä.

Itsellenikin on vaikeaa ostaa asioita ja etenkin vaatteita, joita en oikeasti käytä koko ajan. Toisaalta tavaroista luopuminen on myös vaikeaa. Esim. minulla on vain yhdet siniset farkut. Pitäisi olla useammat, jos vaikka jalassa olevat rikkoutuvat, mutta tuntuu hassulta ostaa monia samanlaisia farkkuja kaappiin. Muistan kerran, kun farkkuni repesivät töissä ja jouduin paniikissa ostoksille vaatekauppaan. Tapanani on siis myös käyttää lempivaatteita niin kauan, että ne menevät lopulta rikki.

Mitä jos kaikki käyttäytyisivät kuin minä käyttäydyn? Miten kävisikään vaatekaupoille? Laskisiko kulutus? Kyllähän se laskisi, mutta ylituotannon ja -kuluttamisen kulttuurista irtautuminen on välttämätöntä. Me elämme yli luonnonvarojemme.

Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu talouskasvuun. Yritysten on tavoiteltava loputonta kasvua ja voittoa. Tämä talousmalli on vaihdettava johonkin kestävämpään. Nykyinen talousmalli ei ole poistanut köyhyyttä maailmasta. Miksi sitä pitäisi ylläpitää? Yksi vaihtoehtoinen talousmalli on kiertotalous. Siinä ei tuoteta runsaasti ylimääräisiä tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Jos tuollainen talousmalli otetaan käyttöön, tavaroiden pitää olla laadukkaampi kuin nyt. Ei mitään kertakäyttöhyödykkeitä, jotka eivät kestä äidiltä tyttärelle. Panostamalla laatuun ja lisäpalveluihin esim. vaatekauppojen liikeidea voitaisiin saada kannattavaksi myös tulevaisuudessa, vaikka kulutus laskisi. Tarvitaan kekseliäisyyttä. Voisiko vaatekaupoissa olla myös vaatteiden korjaus- tai tuunauspalvelu? Yrittäjyyden pitäisi myös tulevaisuudessa olla yksi tapa hankkia elantonsa.

Se on varmaa, että hillitön kulutus ei voi jatkua enää kauan.

KU: Äänestä inhimillisyyden puolesta, älä eurojen perusteella.

Kirjoitin Kansan Uutisten blogiini 18.2.2019 otsikon mukaisen kirjoituksen.

Pohdin sitä, että eriarvoisuutta on vaikea vähentää, jos päättäjät eivät ole syvällisesti sisäistäneet hyvinvoinnin olevan yksi tärkeä kriteeri tehtäessä hankintoja. Siksi totean, että vaaleissa on äänestettävä ihmimillisyyden puolesta eikä eurojen perusteella. Kun on riittävästi tahtoa ja sydäntä, keinot löytyvät kyllä.

Lue koko kirjoitus täältä.